Yö meni kuitenkin rauhallisesti. Paavo ei valitellut yhtään, kuljeskeli vain. Minä en kuitenkaan saanut yhtään nukuttua. Jalat kantoivat yöllä hyvin ja käytiin pienellä pissareissulla kahden aikaan.
Aamulla herätessä Paavon vointi oli parempi. Jalat kantoivat hyvin ja ruokahaluakin löytyi. Käytiin pieni kävely ja hienosti jaksoi. En kuitenkaan uskalla vielä antaa rappusia mennä itse, vaan kannan rappuset. Asumme ylimmässä kerroksessa, kolmannessa kerroksessa.
Paavo on ollut paljon rauhallisempi tämän päivän. Saa nähdä montako päivää menee, että Paavo on oma itsensä.
Päivät ollaan keittiössä, keittiön kummallakin ovella meillä on koiraportit. Keittiössä Paavo saa olla rauhassa, eikä riehumisvaara ole niin suuri. Olen koko ajan koirun kanssa samassa tilassa, jotenkin säälittää jättää se yksin. Varsinkin kun raasu on niin reppana tuon kaulurin kanssa. Ihan masentunut pieni. Toivottavasti Paavo parantuisi pian ja arki pääsisi alkamaan. Illat ollaan yhdessä olohuoneessa ja muissa huoneissa ja yöt olen Paavon kanssa erillisessä huoneessa nukkumassa.
Sääliksi käy pikkuista, kun kovasti tekis mieli leikkiä eikä toinen ymmärrä, että miksi ei voi juosta ympäri kotia lelujen ja kissojen kanssa.
Kun kymmenen päivän päästä kaulurin saa pois ja antibioottikuuri loppuu, päästään pitkälle mettälenkille Paavon kanssa. Odotus palkitaan. Nyt täytyy ensin parantua kunnolla.
